Extreme-urheiluviikko on äärimmäisen hauska, siisti, rankka ja raskas, eikä vähiten pelottava! Vossabia teki tällaisesta viikosta helpomman! Olen niin tyytyväinen näihin äitini luomiin fantastisiin tuotteisiin, ja niin ovat monet muutkin. Viikon aikana äitini vahvisti tämän jälleen kerran.
On hauskaa olla katsoja, mutta vielä hauskempaa tehdä niin kuin minä tänä vuonna tein: osallistua! Osallistuin 6 kilpailuun 4 lajissa – kilpailu joka päivä! Ja äitini tuote oli vakiokumppani kaikissa aktiviteeteissa! 🐝
🧗🏼 Maanantai: Nopeuskiipeilyä
Aloitin Extreme Sports Weekin kovatasoisella nopeuskiipeilykilpailulla – ja se oli todella hauskaa! Kaksi ihmistä kiipesi täydellä vauhdilla korkeaa seinää, jonka huipulla oli kello ja aikaa mitattiin. Tämä oli ensimmäinen Veko-kilpailuni, ja pääsin aina finaaliin asti!
Voitelin käsivarteni ja jalkojeni kanssa Panther-balsami ennen lähtöä verenkierron käynnistämiseksi – ja tunsin sen! Nopeutta ja energiaa kehossani ja ennennäkemätön adrenaliiniryöppy. Finaalissa tapasin muun muassa Norjan nopeuskiipeilyn mestarin, joten kyllä – olin hermostunut. Suuni ja huuleni olivat kuivuneet, mutta onneksi minulla oli Mintunvihreät huulet . Apuun!
Olin niin hermostunut ennen finaalia, että suuni ja huuleni olivat aivan kuivat – mutta hei, ei sillä ole väliä, kun sinulla on Mint Lips !
On outoa ajatella, että vain muutama vuosi sitten en ollut koskaan kokeillut kiipeilyä köyden ja valjaiden kanssa. Vasta Wilderness Linella aloitettuani sain kunnon johdatuksen kiipeilytekniikoihin – ja jyrkkiin rinteisiin. Se on antanut minulle sekä voimaa että itseluottamusta seinällä kiipeämisen suhteen.
Mutta kiinnostukseni kiipeilyyn syntyi jo varhain. Kun olin pieni, veljeni Emil vei minut puihin ja isoille lohkareille metsässä. Hän rakasti haastaa minua. Kun olin 8-vuotias, hän sanoi, että menisimme "pienelle vaellukselle", mutta se oli jyrkkä nousu pitkää, liukasta vuoristorotkoa pitkin! Kiipesin koko matkan – 90 % pelosta ja 10 % ilonkyynelistä, että selvisin hengissä. Mutta tuo vaellus opetti minulle jotain tärkeää: Olipa se kuinka pelottavaa tahansa, voit tehdä sen – ja se saavutuksen tunne jälkeenpäin on sen arvoista!
Kymmenen vuotta rotkon repeämien jälkeen nähtiin lopullinen sija ja neljäs nopeuskiipeilyssä – siinäpä se Panterbalsamin ja adrenaliinin yhdistelmä kehossa! Kuva: Ekstremsportveko
🌊 Tiistai: Riverboard
Uusi päivä, uusi kilpailu: Riverboard. Hullu ja kaoottinen kilpailu, jossa makaat pienellä jokilaudalla ja syöksyt alas kuohuvaa jokea kypärä, märkäpuku ja uimaräpylät päässä. Näillä varusteilla sait "onnenlaukauksen" ja sinut lähetettiin alas pauhaavaa jokea. Kilpailussa oli ensisijaisesti kyse selviämisestä hengissä, mutta tietenkin ensin.
Koska olen kilpauimari, ajattelin, että tämä kilpailu olisi helppo. Luulin, että se olisi kuin kotiuintia. Olen tehnyt makuulla uimalaudalla potkuja uintijaloillani tuhat kertaa aiemmin! Mutta olin väärässä!
Riverboarding oli aivan villiä. Intohimoni valssiin, nenäni vuoti verta ja leikkasin nilkkaani – mutta kehäkukkavoide pelasti minut! Kuva: Ekstremsportveko
Tämä ei ollut kuin tyyni kloorivesi uima-altaassa! Virtaus vei minut täyttä vauhtia alas jokea ja yritin parhaani mukaan pitää kiinni rantaviivasta. Yhtäkkiä minut ja eräs toinen henkilö jouduimme valssiin!
Valssi on eräänlainen aalto, joka kulkee vastavirtaan, ja se oli kuin olisi ollut raa'assa pesukoneessa! Haukoin henkeä, ja ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua pääsimme pois valssista. Yritin parhaani mukaan pitää kiinni jokilaudasta. Käännyin ja katsoin yhtä kilpailijoistani, joka sanoi: "Sinulla vuotaa verta nenästäsi, mutta se on hyvin!".
Riverboarding oli ehdottomasti raakin ja äärimmäisin kilpailu, johon osallistuin viikonlopun aikana! Kuva: Ekstremsportveko
Kehäkukkavoide voi olla tehokas haavojen hoidossa ja parantamisessa.
🤸🏻Keskiviikko: Kuolemanajo
Kolmas päivä oli taukopäivä, ajattelin. Olin juuri menossa katsomaan Emilin Kuolonottelussa. Minä ja Gard, Vossabian hyvän työntekijän Hildegunnin poika, olimme matkalla katsomaan, kuinka nämä hullut heittäytyvät aivan liian korkeuksista täysin kontrollittomasti ja hallinnassa.
Mutta kun pääsimme perille, sanoin Gardille hieman innostuneesti ja ironisesti: "Eikö meidän sitten pitäisi vain liittyä mukaan?" Ennen kuin huomasinkaan, me molemmat seisoimme lähtönumerot käsivarsissamme! Gard ei selvästikään ollut huomannut ironiaani 😉
”Pitäisikö minun liittyä mukaan?” kysyin vitsailemalla. Yhtäkkiä minulla oli lähtönumero.
Kuva: Vidar Herre, Avisa Hordaland
Olin viimeinen hyppääjä, joten minulla oli runsaasti aikaa murehtia. Seisottuani siinä hetken murehtien ajattelin sitä aikaa Emilin kanssa kotona vuorilla – minun oli vain pakko hypätä veteen!
Kuva: Vidar Herre, Avisa Hordaland
💦 Torstai: Syvän veden soololaulu + palkintojenjakotilaisuus
Torstaina oli uusi haaste ulkouima-altaan yläpuolella olevalla kahdeksan metriä korkealla kiipeilyseinällä. Syvän veden soolokiipeily: ensimmäinen mies huipulle ilman turvavarusteita, ja ne, jotka putosivat katolta, pääsivät virkistävään uinnin! Roiskeita riitti sinä päivänä, koska seinä oli vaikea!
Aurinkoa, kiipeilyä ja polskuttelua – Vossabian luonnollinen aurinkovoide oli pelastus.
Kun minä valmistauduin Deep Water Solon finaaliin, koko Vossabia-jengi oli tapahtumassa, jossa jaettaisiin Voss Herad Business Award.
Äiti kertoi, että hänellä oli kyyneleet silmissä ja pala kurkussa, kun hänelle myönnettiin vuoden 2024 yrityspalkinto, erityisesti valintaprosessin johtajan Håvard Skattumin hienon puheen ansiosta. Hän muun muassa sanoi olevansa pahoillaan laiminlyönneistään, koska Vossabian olisi pitänyt saada palkinto jo kauan sitten. Se oli uskomattoman liikuttavaa meille kaikille!
Vossabia voitti Business Award 2024 -palkinnon! Kuva: Avisa Hordaland
Palkintojenjakotilaisuuden jälkeen koko Vossabia-jengi tuli uima-altaalle kannustamaan minua finaalissa. Se oli niin viihtyisää, koska he kaikki ovat kuin osa perhettä. Ei ehkä niin outoa, kun he "hengailevat" kotonani melkein yhtä paljon kuin minäkin.
Valitettavasti se oli minulle lyhyt finaali ennen kuin pääsin veteen. Seinää oli muutettu ja tehty entistäkin monimutkaisemmaksi, enkä päässyt ylös! Tunnen suurta kunnioitusta niitä kiipeilijöitä kohtaan, jotka kiipesivät "helposti" huipulle, vaikuttavaa!
🪨 Perjantai: Kiipeilyä sateessa ja räntäsateessa
Seuraavana päivänä oli boulderointikilpailu. Kaukana metsässä, vuorella, joka oli täynnä valtavia lohkareita ja PALJON hyttysiä ja ötököitä, meidän piti kiivetä niin monta lohkaretta kuin pystyimme muutamassa tunnissa!
Hyttyset, sääsket ja sade – Pantteri- ja kamomillavoide pelastavat.
Solmu piti tauon vain sadekuurojen aikana, jotka tekivät lohkareista superliukkaita ja erittäin vaikeita käsitellä, mutta heti kun se hellitti, solmu parveili uudelleen.
Hyttyset piinasivat monia kiipeilijöitä ja katsojia metsässä, ja minäkin sain muutaman piston ennen kuin ehdin poimia Panther Balmia laukustani. Mutta sekään ei ole ongelma: Kamomillabalsami rauhoittaa kutinaa ja ärsytystä nopeasti! Hehe, tunnen itseni aina valmistautuneeksi, ja tietenkin jaan sitä myös muiden kanssa!
Nainen juoksi luokseni, kun levitin Panterbalsamia : "Onko tuo Vossabian hyönteiskarkotetta? Saisinko sitä? Se on superhyvää!"
Hyttysten puremia? Kamomillabalsami Lievittää kutinaa nopeasti ja luonnollisesti.
🚣 Lauantai: Melonta
Viimeisenä päivänä Vekossa olin kauniissa Raundalselvassa. Head to Head -kajakkikilpailussa oli mukana kaikenlaisia kilpailuja aloittelijoista kokeneihin. Olin tietenkin melkoinen aloittelija täällä, kuten kaikissa muissakin Vekon kilpailuissa. Villmarkslinjan ansiosta olen saanut jonkin verran kokemusta jokimelonnasta, ja se luultavasti auttoi minua finaaliin. Koska finaali oli täällä myös! Jee!! Niin hauskaa oli laskea alas ryöppyäviä koskia!
🎉 Lauantai-ilta: Konsertti ja kotikylpylä
Viimeinen ilta koitti ja olin valmis konserttiin, tietenkin uuden suosikkini kanssa. Vadelmahuulet sekä huulilla että poskilla! Kohokohta oli Kakkmaddafakka-yhtye.
Tanssiva yleisö muuttui hyppiväksi väkijoukoksi, kun ItaloBrothers aloitti kappaleella "Stamp On The Ground". Konserttiteltasta tuli jälkikäteen erittäin täynnä oleva ja eloisa sauna. Voin taata, että monet konserttiteltan sisällä olleet ihmiset olisivat kaivanneet kunnon annoksen... Vossabian herkullinen deodorantti , hehe.
Niin fantastisen, mutta myös raskaan ja kiireisen viikon jälkeen oli taivaallista sulkea kylpyhuoneen ovi ja hemmotella itseään ihanalla Kotikylpylä ! Vartalon kuorinta, kasvojen kuorinta, vartalovoide – mitä ikinä keksitkin! Täydellinen lopetus ennen kuin Vossabian kesäni alkaa täydellä vauhdilla.
Kotikylpyläpaketti, jossa on kolme ihanaa tuotetta!
On mukavaa päättää Veko peseytymällä joessa, villejä yrttejä sisältävällä shampoolla !